Tuoksuit tutulle, vaikka kosketuksesi oli aluksi outo. Käteeni painui kostea jälki siihen kohtaan, johon takerruit. Muistan miten hymyilin ja pujotin sormeni sinun kämmenellesi, jättäen ihostani muiston sinuun. Jälkeenpäin ajatellen en ole varma siitäkään oliko se tietoinen valintani. Taisin toimia vaistoni varassa uskoen, että sinut on tarkoitettu minulle, tai minut annettu sinulle.

Ihmismieli kultaa tapahtumat, ikävätkin, ja oikestaan juuri ne, kuulaaksi ketjuksi muistoja, joista puuttuu kaikki loogisuus. Toivoin ja samalla surin, rinnassani paloi se suuri rakkaus, joka muutti kaiken. Kauheinta oli sen kaiken kätkeminen, piilottaminen itseltäänkin. Olisin pelastanut omat kasvoni ja monen toisenkin, mikäli asiat olisivat menneet toisin.

Yksinäisyydessä sinua pikkuinen palavasti ja palvovasti kuitenkin  rakastin ja rukoilin ihmettä. - Olisi pitänyt tietää, että voi saada sen mitä pyytää. ihme tapahtui.