En voi sille mitään, että näytät minun silmissäni ainutlaatuiselta, lähes täydelliseltä.En sano sitä kenellekään ääneen, koska tunnen itseni hupsuksi ja kuulostaisin täydellisen idiootilta äidiksi. Sinun hiuksii sen kuiskaan aamuyön tunteina, kun katselen kasvojasi maitonoron valuessa suupielestäsi.

Tuoksut unelta jo, mutta vilkaiset minua laiskan pitkästi ja hieman huvittuneesti, väläytät hymyn uneen lipuessasi ja huokaiset tyytyväisenä. Minut rakkaus saa hetkeksi jäämään hereille hymysi hautomoon, silti kohta jo kiiruhdan mukaasi unesi jäljille...

Sinä minun viimeisin rakkaani, kuinka juhlalliselta se näyttääkin kirjoitettuna. Sinun kanssasi minä olen ehjä ja onnellinen. Varmasti olen aikaisemminkin tuntenut tälläistä onnea, mutta nyt jo tiedän, kuinka nopeasti sen onnen muisto häviää ihmisen mielestä elämän piirtäessä omia kuvioitaan. Sinusta olen päättänyt nauttia ihan uudella tavalla, minun maailmani on jo muuten ihan valmis, joten saan vain elää arkea kanssasi ja se siitä tekeekin juhlan, muistojen juhlan.