ja taistelen näkymättömiä ajatuksiani vastaan, jotka vaanivat mieleni pimeissä nurkissa hyökätäkseen tietoisuuuteeni hetkenä minä hyvänsä. Kerään pikkuisia muistikuvia, ohikiitäviä välähdyksiä tajunnastani muruista palasiksi. - Mitä minun pitää pelätä?

Rakastan. Suunnattomasti kaikella sillä hellyydellä, joka sisälleni on varastoitu. Rakastan ja kuitenkin pelkään tämän rakkauteni suuruutta. Menettämisen tuska raivoaa rinnassani kuin musta pilvi, jota en voi muuttaa valoksi.

Pidän sinusta kiinni. Aina.

Anna minulle kaunis hellyttävä hymysi, pujota pehmeä kätesi kämmenelleni ja nukahda syliini pikku mies. Aamu kuljettaa meille valon. Kaikki on hyvin pikkuiseni....