koostuvat sarjoista pysähtyneitä kuvia. Niissä on mukana kuvien lisäksi tuoksuja, ääniä, kosketuksia, jotka mielemme sitoo kokonaisuuksiksi tiedostamattomaan muistiimme. Eteenpäin rynnistävällä ihmiselle ei ole aikaa jäädä katselemaan muistojaan arjessaan. Tarvitaan pysähdys, tahaton tai pakotettu. Tarvitaan halu katsella muistoja, elää niitä uudelleen. Joskus ne ovat unikuvia, hataria häivähdyksiä menneisyydestämme, joskus taas selkeitä piirtoja kirkkaine väreineen, pursuavine tunteineen.

Muistotkin ovat valintojamme, valintoja siitä millaisia menneisyytemme kaikuja haluamme muistaa.Haluammeko antaa surullisten, vaikeiden muistojen vallata mielemme, vai sallimmeko heleiden, kevyiden kuvien soljua ajatustemme vintille tallennuksiin.

Menneisyytemme, kokemuksemme - ne hyvät ja pahat, tekevät meistä sen ihmisen, jollaisia me olemme tässä hetkessä. Toki persoonallisuudellamme ja ympäristöllämme, ihmissuhteillamme on myös oma merkityksensä.Toisaalta tahto ei ole merkityksetön asia ihmisen persoonassa. Jos me tahdomme muokata itseämme ihmisinä, jos me tahdomme keskittyä siihen mikä on hyvää, niin silloin pystymme häivyttämään muistoissamme ne ikävät tapahtumat taka-alalle, hyväksyen niidenkin muokkaavan meitä, antamatta niiden hallita elämäämme. - Silloin, silloin valoisat muistot hulahtavat täyttämään ikävien muistojen kuopat ja painanteet mielessämme ja ihmisinä käännymme väistämättä valoa kohti.