Ihana uusi elämäni lipuu hiljaa virtaavan joen matkassa päämääräänsä kohti. Kiepun välillä sen pintaa peittävien kavalien pyörteiden imussa kuin kuiva lehti. Täytyy silti olla onnellinen - olenhan yhä pinnalla.
Tiedätkö, etten minä tätä suunnitellut, välillä mietin olisinko edes toivonut salaisissa unelmissanikaan. Jos en itse tätä kerran halunnut, valitsi tämä elämäni viimeisin rakkaus minut. - Juuri niin sen täytyi olla; tähtien takana suunniteltu.
Hirvittää...Osaankohan minä enää, on niin pitkä aika, kun sain luvan kanssa rakastaa näin pientä ja olematonta.
sunnuntai, 3. helmikuu 2008
Kommentit