Ihana uusi elämäni lipuu hiljaa virtaavan joen matkassa päämääräänsä kohti. Kiepun välillä sen pintaa peittävien kavalien pyörteiden imussa kuin kuiva lehti. Täytyy silti olla onnellinen - olenhan yhä pinnalla.

Tiedätkö, etten minä tätä suunnitellut, välillä mietin olisinko edes toivonut salaisissa unelmissanikaan. Jos en itse tätä kerran halunnut, valitsi tämä elämäni viimeisin rakkaus minut. - Juuri niin sen täytyi olla;  tähtien takana suunniteltu.

Hirvittää...Osaankohan minä enää,  on niin pitkä aika, kun sain luvan kanssa rakastaa näin pientä ja olematonta.