Se odottaa minua jossakin, jossakin tuolla minne minulla ei ole lupa edetä. Jossakin kaukana ja silti niin lähellä. Siellä olisi lämmin, tottakait. Ja paljon valoa ja ehdottomasti vettä.- Mieluummin meri, kuin järvi. Ja kiviä, sileitä ja harmaita, joista vesi olisi hionut jo särmät pyöreiksi. Aallot liikuttaisivat niitä edes takaisin ja kuuluisi se ääni. -Tiedäthän, hiljainen kohina, kihinä?

Haavemaassa istuisi joku vierelläni ja puolittaisi yksinäisyyteni. Sanoja ei tarvittaisi. Ajatuksemme vain kulkisivat katseesta toistemme luokse. - Mutta, että siinä olisi joku, joka tuntisi samoin. Hymyilisi hetken ja koskettaisi kättäni hellästi. Katsoisi kanssani ulapalle, seuraisi aaltojen kulkua ja katselisi lokkien liitoa. Olisi sen pienen hetken kanssani ja kertoisi katseellaan, että kaikki on hyvin nyt.- Niin, vain yksi vaivainen unelma maasta, joka on vain haaveissani. Lähellä ja silti niin kaukana.

Pelkään, että en koskaan löydä perille.