kulkee sielussani kuin helteisen kesän kosketus, pehmeän kutsuvana, valoa tulvillaan.

Herra Hymyni, juuri se Rakastaa-Rakastaa, kehrää sylissäni kuin jäntevä kissa ja laulaa minulle lauluaan. Näen pikkuiset silmät ja nauravan suun ja sen kuinka hän vilkaisee sivusilmällä ja odottaa sanojensa tekevän minuun vaikutuksen. Ja senhän ne juuri tekevät, uppoavat sieluni pehmeään lihaan kuin lämmin veitsi voihin. Kuka ei haluaisi kuulla sanojen taikaa, varsinkin kun pikkuinen ihme venyttelee sylissäsi ja kertoo taitavin sanoin rakastavansa juuri sinua! Olen otettu ja nauran. Hurmuri, sehän Herra Hymystä isona kasvaa. Oma pieni rakkauden ihmeeni.