Kuunsiltaa katselin  ja sitä kuinka sen säteet hopeoivat mustan vedenpinnan sädehtiväksi. Järvi oli peilityyni ja minun mieleni jäisen rauhallinen. Kadotin sen ohuen langan käsistäni, jolla riipuin kiinni tulevaisudessani ja sen paksun köyden, joka veti minua menneisyyteeni. Heppoista ja kevyttä, kuin kuunsäteiden valoisa välke veden pinnalla. Irrallisten ajatusteni vietävänä, päämäärättömästi....Kuinka pitkä on muuten kauas tänään?

Katsoin järvelle ja äkisti tunsin talven hyisen läheisyyden ja jääriitteen hiljaisen helinän lahdella. - Niin yksin ajatusteni kanssa tänään.