on elämämme täynnä. - Se, joka on poissa, on lähimpänä. Suru piirtää merkkinsä, laskee painavan kätensä olkapäilleni, valuu sydämeeni ja valtaa hitaasti kehoni, kuin verkkaisesti virtaava vanha joenuoma.

Ikuisesti yksin omistan sen, jonka kerran kadotin. Sinä asut vielä pitkään minussa, oman aikani loppuun asti. Odotat minua siellä kaipauksen sillalla. - Ajatus lohduttaa ja lämmittää mieltäni. Vielä minun on itkettävä suruni sameat kyyneleet, jotka valuvat noroina poskipäilleni. Muisto rakkaudestasi lepää vuoteessani ja unessa tavoittaa minun kaipaukseni. Hyvää yötä kultaseni siellä kaukana taivaan kodissa.