ja lumi verhosi puut huntuunsa. Minun sieluni elää sallimuksen jäisellä, hauraalla hileellä ja odottaa putoamistaan. Päivä valuu hitaasti iltaan, silti sen jokainen sekunti on elintärkeä hukattavaksi. Meille.

Talletan sanoja, katseita ja kosketuksia. Äänenpainoja ja eleitä. Muistan, haluan muistaa! Minulla on kiire elää jokainen hetki,,,kiire! Hätä. Suru ja PELKO - eikä missään piiloa loputtomilta piinaavilta ajatuksiltani.

Rauha, minäpä teen rauhan sieluni kanssa ja sovin. Sovin, että se antaa voimaa tämän hetken verran. Antaa voimaa, rohkeutta, eikä oman sydämensä käperrystä itsesääliin. Tänään minulla on tämä perhe, juuri tänään.

Pikkumies; tämä Herra Hymy ja Sisarensa RuusuSuu, ne isommat SudenPennut ja EsiIsä. Kiitos, että saimme täksi elämäksi toisemme.