elämääsi ja minä autan sinut alkuusi löytämään polkusi pään. Kuljen sinun vierelläsi, suojelen ja varjelen ja tietenkin rakastan, kunnes olet tarpeeksi varma ottaaksesi itse ensiaskelet polkusi vaihtuessa tieksi.Joskus sellainen päivä uuvuttaa minut ja silloin minun täytyy olla varma meidän molempien puolesta. Tuollainen päivä verottaa minulta tyyneyteni ja minun on kätkettävä sen menettäminen sinulta...kuitenkin olet nokkella Herra Hymy ja katsot minuun noilla hymyilevillä silmilläsi ja jostakin välähdyksestä niissä tiedän sinun nähneen lävitseni.

- Kunpa en rakastaisi näin paljon. Olisi niin paljon helpompaa elää arkea kanssasi ja suojella sinua pahalta ja kylmältä maailmalta. Kuitenkaan en haluaisi sinua kääriä pumpuliin sillä sitten, kun minä en enää ole sinun turvanasi, on sinun uskallettava luottaa itseesi. Silloin sinulla on oltava tieto siitä pahasta, jonka valitseminen vie sinut väärälle tielle.

Valintojen pohdinnassa riittää pureskeltavaa...kuten tässä rakastamisenkin pohtimisessa...