tanssii kauan sieluni sylissä, kieputtaa ajatuksiani, sytyttää elämää synnyttävän ilon mieleeni. Tajusin, että olen yksin vastuussa siitä, millainen loppuelämä minua odottaa, Miksi valitsisin pimeyden, kun minulle on annettu mahdollisuus valita kirkkaus?

'Hiihdellessäni tuntureiden kainaloissa valon varjoissa kurussa, kipusin hitaasti , mutta varmasti kohti auringon sädehtiväksi pukemaa tunturin kuvetta. - Siinä, juuri puurajan yläpuolella mahtavan tunturin rinteellä aurinko leikkasi säteillään seinämää ja muutaman suksen sivakoinnin jälkeen kylvin keväthangen hohteessa. Pysähdyin katselemaan taakseni jättämääni pitkää matkaa, jonka kuljin kurun pohjalla hämyssä. Tajusin, kuinka symbolisen matkan olin ponnistellut kipeän suruni suojasta valoa kohti ja kuinka päätökseni kulkea tämä etappini konreettisesti yksin vei minut oikeasti mieleni varjoista valoon. Suru ei enää sido niin pistävästi sydäntäni, vaan se kietoo yhteísen eletyn matkamme ketjuksi lämpöisiä muistoja ja voin antaa itselleni anteeksi sen, että minun on tästä  yksin  jatkettava eteenpäin ja löydettävä oma tieni ilman hänen apuaan.

Tunturin rinteellä, valon voimistuessa ympärilläni, ymmäsin, että meidän rakkautemme muisto sydämessäni jaksan kulkea uutta tietäni ja juuri se antaa minulle rohkeuden yrityksen ja erehdyksen kautta tehdä itseni näköisiä valintoja. -  Päästän hänet menemään ja olen onnellinen siitä, että rakastimme.