Aina ei tarviste juosta, voi kävellä hitaammin ja askeleiden välissäkin voi löytää uuden tahdin.

Olen matkannut läpi pimeyden, löytänyt hämäryydestä eksyneet palaseni.,sallinut niiden jättävän minuun merkkinsä ja valjastanut ne seurakseni tälle matkalle, jota kuljen yksin, mutten yksinäisenä.

Elämä kantaa kun sen sallii niin tehdä. Ei tarvitse käpertyä itseensä, ei tarvitse kääntää katsettaan pois häpeillen. Löydän suunnankin, kun sitä haluan, vielä on hyvä odottaa ja kulkea hitain askelin. Näytä siis elämä minulle, mitä sinulla olisi tarjolla. Ymmärräthän kuitenkin, että minä vielä harjoittelen, kompuroin ja kaadun. Luotan siihen, että annat minun nousta ja kerätä ylpeyteni rippeet, nauraa itselleni ja yrittää taas uudelleen.